Universal Music Finland

UUTISET / Blogi

silento560

Television musiikkibisnes ei ole totta

Lähiaikoina on luvassa paljon katsottavaa musiikin kulissien takaisista asioista kiinnostuneille. HBO Nordicilla käynnistyy helmikuussa 70-luvun levybisneksestä kertova sarja Vinyl ja Englannissa pyörii jo elokuvateattereissa 90-luvun brittipopkuvioihin sijoittuva filmi Kill Your Friends. Jo tänä iltana Subilla starttaa tv-sarja Empire, joka kertoo kuvitteellisesta hiphop-levy-yhtiöstä ja sen sisällä käytävästä valtataistelusta.

Vinyl-sarjan sisällöstä ei tiedetä vielä paljoa muuta kuin että Martin Scorsese on tuottanut sen yhdessä Mick Jaggerin kanssa. Trailerista päätellen luvassa on kaksikolle tuttuja aiheita: seksiä, huumeita ja rock’n’rollia.

Myös Kill Your Friendsissä liioitellaan musiikkibisneksen lieveilmiöitä, mutta kyseessä onkin musta komedia, jota on jo kutsuttu jonkinlaiseksi ”Englannin Amerikan Psykoksi”. Elokuvan taustalla oleva kirja ainakin on erittäin hauskaa luettavaa, vaikkei sillä välttämättä kovin paljon musa-alan todellisuuden kanssa olisikaan tekemistä. Siitäkään huolimatta että kirjan kirjoittaja ja leffan käsikirjoittaja John Niven todellakin työskenteli brittien musiikkialalla 90-luvulla.

Vieläkin isompia egoja ja liioitellumpaa meininkiä on Empire-sarjassa, jossa liikutaan nykyajan amerikkalaisessa rap- ja R&B-maailmassa. Huikeiden juonittelujen ja juonenkäänteiden lisäksi sarjassa kuullaan paljon musiikkia, jonka tuotannosta vastaa supertuottaja Timbaland.

Empire on valtavan viihdyttävä sarja ja odotan innolla niin Kill Your Friendsin kuin Vinylinkin näkemistä. Musiikkialan nykyisestä todellisuudesta ne eivät kuitenkaan kerro paljon mitään ainakaan sen perusteella, mitä olen nähnyt.

Alalla on tietysti yhä jonkin verran suuria taiteilijapersoonallisuuksia sekä muusikko- että binesportaassa, mutta toiminta on nykyisin paljon pitkäjänteisempää ja suunnitelmallisempaa kuin mitä Empiren saippuaoopperassa, jossa kiukutellaan ja juonitellaan shamppanjalasit ja aseet käsissä.

Kaikkein ihmeellisin virhe on se, että Empiressä musiikkibisnes näyttää siltä kuin se voisi olla Kill Your Friendsin aikakaudelta 90-luvulta. Artistien albumeista puhutaan enemmän kuin yksittäisistä hiteistä ja musiikin tärkein jakelukanava ovat edelleen cd-levyt.

Näinhän ei todellisuudessa ole. Musiikkiala elää nykyisin hiteistä ja suoratoisto on noussut ylivoimaisesti tärkeimmäksi tavaksi tavoittaa musiikin ystävät.

Empireä kannattaa katsoa jos haluaa nauttia saippuaoopperasta ja Timbalandin R&B:stä. Ei kuitenkaan kannata muodostaa käsitystä nykyajan musiikkibisneksestä sen pohjalta.

Kimmo Valtanen

Toimitusjohtaja

Universal Music

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Musiikki tarvitsee sekä radiota että suoratoistoa

Wired-lehden englantilaisen painoksen toukokuun numeron kannessa komeilee EDM-tähti Skrillex ja otsikko ”How Data Saved Music” eli ”miten data pelasti musiikin”.

Juttu käsittelee tärkeää asiaa: sitä, miten artistit ja musiikkiala hyödyntävät tietotekniikkaa ja dataa löytääkseen, hallinnoidakseen ja hyödyntääkseen pirstaloituneita tulovirtoja. Artikkelin mukaan yksittäinen biisi voi kerätä tuloja jopa 700 000 eri lähteestä.

Ennen musiikintekijät elivät muutamasta eri lähteestä tulevilla levymyynti-, tekijänoikeus- ja keikkatuloilla, mutta nyt leipä on usein maailmalla tuhansina pienempinä murusina. Dataa tarvitaan analysoimaan biisien vetovoimaa, fanien mieltymyksiä ja siten kohdistamaan toimenpiteitä oikein.

Wiredin esimerkkinä on ruotsalais-amerikkalainen yritys Kobalt, jonka palvelu auttaa esimerkiksi Skrillexiä päättämään tehokkaasti siitä, missä elokuvissa tai mainoksissa hänen musiikkiaan käytetään, tai että miten eri biisien suoratoistosuosio eri puolilla maailmaa vaikuttaa hänen keikkailuunsa.

Meillä Universal Musicissa tehdään myös paljon työtä datan keräämiseksi ja analysoimiseksi. Itseäni jutussa kiinnostaakin erityisesti avausaukeaman infografiikka, joka visualisoi hienosti yhden kansainvälisen synnyttämät tulovirrat. Juttu ei tosin paljasta, mistä hitistä on kyse.

Kuva kiteyttää täydellisesti musiikkialan muutoksen. Se osoittaa myös täydellisesti sen, mistä musiikki nykyisin elää. Suurimmat pallukat ovat broadcast eli radio- ja tv-tulot, sync eli musiikin lisensointi ja digital eli käytännössä suoratoisto. Näistä syntyy 91% biisin luomista tuloista. Retail eli vähittäiskauppa synnyttää vain 7%.

Kuva todistaa myös vääräksi alalla elävän käsityksen siitä, että radio kilpailisi Spotifyn ja muiden streaming-palveluiden kanssa. Data osoittaa päinvastoin sen, että artistit tarvitsevat molempia. Ja niin tarvitsee koko musiikkiala.

Radio ja suoratoisto palvelevat musiikin ystävien elämässä erilaisia tarpeita, joten useimmat fanit kuuntelevat musiikkia sekä radiosta että suoratoistopalveluista. Sen vuoksi myös hittejä syntyy molemmissa paikoissa. Ja siksi radio ja suoratoistopalvelut tarvitsevat toisiaan ja musiikkiala molempia. Joissakin musiikkityyleissä Spotify on keskeisessä roolissa, mutta monessa genressä hitti ei ole hitti ennen kuin se soi laajasti radioissa.

Data on siis tärkeää, mutta yksin se ei luo hittejä tai pelasta musiikkia. Tarvitaan radiota ja suoratoistopalveluita, joista hittejä kuunnellaan.

Kimmo Valtanen

Markkinointijohtaja, Universal Music

 

 

Robin1

Luvassa palkintosadetta

Monet musiikkidiggarit eivät pidä Emma Gaalasta ja muista musiikkipalkinnoista. Tai ainakaan monet eivät myönnä pitävänsä. Palkintoraadeilla on diggareiden mielestä sovinnainen maku ja pystit jaetaan joka vuosi väärille tyypeille.

Ennen kaikkea palkintogaaloja pidetään vanhanaikaisina yhteinäiskulttuurin jäänteinä. Miten ihmeessä Robinin ”16” voisi olla Vuoden Albumi tai Kasmirin ”Vadelmavene” Vuoden Biisi, kun jokaisella musiikkigenrellään on omat Vuoden Albuminsa ja Biisinsä? Onko enää sellaisia albumeita ja biisejä, jotka yhdistävät koko Suomen musiikkia kuuntelevan kansan?

On. Olen eri mieltä palkintogaalojen pilkkaajien kanssa. Yhtenäisen musiikkikulttuurin aika on ohi, mutta siitä huolimatta ja juuri siksi Emma Gaalaa tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Pirstoutuneiden musamakujen ja yksilöllisen musiikinkuuntelun aikakaudella suurten yhteisten tapahtumien merkitys vain korostuu. Musiikkialan näkyvyyden ja elinvoimaisuuden kannalta on tärkeää, että musiikki synnyttää yhä suuria tarinoita. Musiikkipalkintogaalat ovat omiaan tuomaan tällaisia tarinoita koko kansan tietoisuuteen.

Erityisen suureksi palkintogaalojen ja tarinoiden merkityksen tekee se, että palkintojen julkisuus näkyy suoraan suoratoistopalvelujen valinnoissa. Ennen tv-esiintymiset vaikuttivat levymyyntiin lähes parin viikon viiveellä, mutta Spotify elää reaaliajassa.

Hyvä tuore esimerkki suuresta musiikkitarinasta on brittilaulaja Sam Smith, jonka ura nousi aivan uudelle tasolle pari viikkoa sitten Grammy-gaalassa. Huikea albumi In The Lonely Hour, siltä lohkotut hitit sekä karismaattisen nuoren laulajan loistavat keikat ovat kasvattaneet Sam Smithin suosiota tasaisesti koko vuoden ajan. Neljän Grammy-voiton ansiosta Smith nousi kuitenkin kertaheitolla kansainväliseen supertähtisarjaan. Vuoden Popalbumi, Vuoden Levy, Vuoden Biisi ja Paras Uusi Artisti!

Sam Smithin kruunajaiset jatkuivat vielä toissapäivänä Lontoossa Brit Awards -gaalassa. Minullakin oli tilaisuus seurata Lontoossa Universal Musicin omassa Brits-katselutilaisuudessa, kun kotiyleisön suosikki sai palkinnot Vuoden Brittiläisenä Läpimurtona ja Brittiläisenä Globaalina Menestyksenä.

Toivottavasti Emmoissa nähdään tänä iltana samanlaisia suuria tarinoita. Kasmirilla olisi nyt hieno tilaisuus seurata Sam Smithin jalanjäljissä, sillä hän on ehdokkaana Vuoden Biisin, Vuoden Popalbumin, Vuoden Miessolistin ja Vuoden Tulokkaan sarjoissa. Kävi miten kävi, veikkaisin, että Kasmirin biisit soivat tänä iltana aika monella Spotify-tilillä.

Kimmo Valtanen

Markkinointijohtaja

Universal Music

WallStreetJournal_480x480

Tuoko tieto Kanyen Suomeen?

Maailman arvostetuin talouslehti Wall Street Journal julkaisi sunnuntai-iltana jutun, joka kertoo siitä, miten Universal Music hyödyntää ”big dataa” artistimarkkinoinnissaan. Juttu on maksumuurin takana, joten kerron tässä lyhyesti sen pääkohdat.

KanyeWordPress

Universal Music on kehittänyt Artistiportaali-nimisen järjestelmän, joka kokoaa yhteen kaiken yksittäistä artistia koskevan ”big datan” eli tiedot artistin levymyynnistä, kuuntelumääristä eri suoratoistopalveluissa, radiosoitosta sekä näkyvyydestä sosiaalisessa mediassa. Järjestelmä purkaa datan helposti seurattavaan muotoon, joka auttaa meitä ymmärtämään sitä millaista artistiemme yleisö on, miten ja kuinka paljon se kuuntelee heidän musiikkiaan ja miten se saa tietoa artistista.

Tämä tietysti auttaa meitä myös kohdistamaan markkinointitoimenpiteemme mahdollisimman tehokkaasti. Ja vaikka Artistiportaali ei kykenekään ennustamaan uuden artistin suosiota, siitä saatua tietoa voidaan hyödyntää myös silloin, kun julkaisemme heidän musiikkiaan ensimmäistä kertaa.

Jutun mukaan Warner Music on kehittänyt itselleen myös samankaltaista järjestelmää. Kolmannen suuren musiikkiyhtiön Sony Musicin järjestelmä ei ole yhtä keskitetty, vaan pohjautuu enemmän käsityöhön ja ihmisten tekemiin arvioihin.

Omalta kannaltani erityisen kiinnostavaa on tietysti se, että myös minua haastateltiin juttuun. Jutun lopussa kerron, että olemme käyttäneet Artistiportaalia osoittaaksemme konserttijärjestäjille, että hiphop-artistien Suomeen voi olla kannattavaa. Hiphop-levyjä ei myydä täällä aina kovin paljon, mutta kuunnellaan Spotifysta sitäkin enemmän. Tiedämme esimerkiksi, että Kanye Westin hittejä kuuntelevat Suomessa ennen kaikkea 18–24-vuotiaat, miehet ja naiset tasapuolisesti – ja niin paljon, että Kanye pystyisi todennäköisesti myymään ison areenan täyteen.

Datan hyödyntämisen edut kiteytyvät hyvin sitaattiini jutun lopussa:

”Ennen kaikki perustui tunteeseen. Nyt meillä on faktat.”

 

Kimmo Valtanen

Markkinointijohtaja

Universal Music

ala-herata_jpeg_640x640

Nuorisomusiikki on taas nuorison musiikkia

Kun kansainväilisissä musiikkikuvioissa kertoo olevansa Suomesta, saa yleensä muutaman minuutin sisällä kuulla kysymyksen metallimusiikista. Alalla elää hyvin voimakkaana käsitys siitä, että Suomi on metallimaa.

 

Ja niinhän se on pitkään ollutkin. Iso osa maailmaa menestyksekkäästi kiertävistä suomalaisista muusikoista edustaa jotain raskaan rockin alalajia. Suomessa Iron Maiden ja Metallica vetävät stadionit ja festivaalit täyteen varmasti taas ensi kesänä, sitä seuraavana ja niin kauan kuin sedät vain jaksavat kiertää.

 

Eikä siinä mitään. Metalli on hienoa musiikkia. Mutta katsaus Spotifyn soitetuimpien artistien listalle todistaa, ettei Suomi ole metallimaa, tai ei ainakaan pelkästään sellainen. Listalta löytyvät esimerkiksi Robin ja Nikke Ankara, molemmat useamman biisin voimin. YouTuben tämänhetkisiä suomalaisia hittejä ovat puolestaan vaikkapa Mikael Gabriel ja Paperi T.

 

 

Digitaalinen jakelu edustaa jo 60 prosenttia Suomen musiikimarkkinoista ja streaming puolestaan siitä valtaosaa. Streamingin valtakunnassa hevi ei tapa – eikä tapa mikään muukaan ”aikuisten” musiikki. Iskelmä ja rock jäävät Spotifyssa, Deezerissä ja YouTubessa auttamattomasti pophittien, hiphopin ja EDM:n varjoon.

 

Yksi streamaus-vallankumouksen vähemmän puhutuista vaikutuksista on ollut se, että se on tuonut nuorison takaisin musiikkibisneksen keskiöön.

 

Kärjistäen voi sanoa, että CD on aikuisten musiikkiformaatti, joka suosii veteraaniartisteja, uudelleenjulkaisuja, kalliita kokoelmabokseja ja keski-ikäisten rakastamia musiikkityylejä. Streaming taas kuuluu nuorille. Se on helppokäyttöistä, sosiaalista ja kuluttajalle joko erittäin edullista tai täysin ilmaista.

 

Meille Universal Musicissa tämä sopii hyvin. Viime aikoina olemme panostaneet erityisesti suoratoistopalveluissa ja radiossa itsensä läpi lyöneisiin nuoriin artisteihin. Kasmir, Vilma Alina, Nikke Ankara sekä tietysti suomalaisten YouTube-läpimurtojen kantaisä Robin.

 

Uskallan väittää, että tiedämme jotain nuorisomusiikista ja nuorten kuluttajien käyttäytymisestä. Se tarjoaa mahdollisuuksia myös yhteistyökumppaneillemme, oli kyse sitten artistien yhteismarkkinoinnista, brändiyhteistyöstä tai vaikkapa erilaisista sisältömarkkinoinnin muodoista.

 

Emme tietysti unohda minkään ikäisiä musiikin ystäviä ja heidän toiveitaan. Eikä nuorisomusiiikki ole pelkästään nuoria varten. Itsekään en ole kalenterin mukaan enää aivan teini-ikäinen, mutta löydän itsekin jatkuvasti uusia suosikkeja radion ja Spotifyn välityksellä. Ja juuri se tekee musiikin parissa työskentelemisestä niin hienoa.

Kimmo Valtanen

Markkinointijohtaja

Universal Music